Immuunijärjestelmä ja autoimmuunisairaudet

Immuunijärjestelmä on kehon tärkeimpiä tulehduksia ja syöpää vastaan suojaavia mekanismeja. Toisin kuin
muut elimet, kuten esim. sydän ja munuaiset, joissa solut ja kudokset pysyvät paikallaan,
immuunijärjestelmän solut kiertävät ympäri kehoa etsien merkkejä tulehduksista, poistavat löytämiään
tulehduksen aiheuttajia ja tuhoavat syöpäsoluja.

Immuunijärjestelmä koostuu erilaisista elimistä ja soluista. Keskeisimpiä elimiä ovat selkäydin ja rintalastan
yläpuolella sijaitseva kateenkorva, jotka tuottavat imusoluja. Muita immuunipuolustukseen osallistuvia
elimiä ovat perna sekä ympäri kehoa sijaitsevat ja tulehduksen yhteydessä turpoavat imurauhaset. Näillä
kaikilla on tärkeä tehtävä immuunijärjestelmän toiminnan säätelyssä.

Immuunipuolustus jaetaan kahteen osaan: synnynnäiseen eli epäspesifiin immuunipuolustukseen ja
hankinnaiseen eli spesifiin immuunipuolustukseen.

Synnynnäinen immuunipuolustus pystyy erottamaan tulehduksenaiheuttajat ja syöpäsolut kehon muista
soluista ja reagoi niihin tuhoamalla ne. Synnynnäisen immuunipuolustuksen soluja ovat neutrofiilit,
makrofagit ja luonnolliset tappajasolut.

Lähde: Witko-Sarsat et al, 2000 Lab Invest. 80:617-653

Hankinnainen immuunijärjestelmä oppii tunnistamaan ja muistamaan melkein minkä tahansa ulkoisen
taudinaiheuttajan. Hankinnainen immuunipuolustus muuttuu sitä mukaa kun elimistö kohtaa uusia
taudinaiheuttajia, oppii tunnistamaan ja muistamaan ne ja osaa siten tuhota ne seuraavallakin kerralla.
Rokotteita käytettäessä opetamme elimistön kohtaamaan taudinaiheuttajia. Koska elimistömme
muodostaa koko ajan uusia erilaisia imusoluja, hankinnainen immuunipuolustus pystyy oppimaan ja
tunnistamaan melkeinpä minkä tahansa uuden taudinaiheuttajan. Jokainen imusolu sisältää reseptorin,
joka sopii taudinaiheuttajan proteiiniin tai solunosaan, kuten avain sopii lukkoon. Löytäessään reseptoriin
sopivan proteiinin tai solunosan imusolu alkaa tuottaa vasta-aineita (B- lymfosyytit) tai uusia soluja, jotka
ohjaavat immuunipuolustusta (T-lymfosyytit). Immuunipuolustus pystyy tavallisesti erottamaan kehon
omat solut vieraista, mutta toisinaan kehon omat proteiinit ja solunosat voivat laukaista
immuunivastereaktion, joka voi johtaa autoimmuunisairauteen.

Lähde: Alberts et al, Molecular biology of cell

Immuunivastereaktiossa sekä immuunijärjestelmä että tulehduksessa olevat solut tuottavat monenlaisia
aineita, jotka ohjaavat immuunireaktiota aktivoimalla soluja ja ohjaamalla lisää imusoluja tulehdukseen.
Tällaisia aineita ovat esimerkiksi sytokiineiksi ja kemokiineiksi kutsutut proteiinit. Tietyt tulehdussairauksiin
liittyvät hoidot lieventävät immuunivastereaktiota estämällä näiden toiminnan.

Valitettavasti vaskuliitissa ja autoimmuunisairauksissa käytettäviä hoitoja ei yleensä pystytä kohdistamaan
juuri siihen immuunijärjestelmän osaan, joka on sairauden aiheuttaja. Useimmissa hoidoissa heikennetään
joko immuunijärjestelmän aktivoitumista tai sen tehokkuutta. Tämän seurauksena hoidon vakavin lyhyt- ja
pitkäaikainen sivuvaikutus on lisääntynyt tulehdusalttius ja tiettyjen hoitojen yhteydessä pitkän ajan
sivuvaikutuksena on lievästi kohonnut syöpäriski.

Hoitoa suunniteltaessa pyritään yleensä saamaan oikea tasapaino siinä, miten immuunipuolustusta
heikennetään riittävästi, jotta sairauden aiheuttamilta negatiivisilta pitkäaikaisvaikutuksilta vältytään,
mutta ei niin paljon että tulehdusten ja syövän riski kohoaa liikaa. Kun sairaus on saatu hallintaan, usein
tämä tasapaino muuttuu ja on mahdollista käyttää lievempää hoitoa ilman että immuunijärjestelmän tehoa
heikennetään liikaa.